Kauhua!

Teen taas vaihteeksi tämmöisen listausentryn. Eka kunnolla näkemäni kauhuelokuva oli Nosferatu, luultavasti tuo vanhempi versio. Joskus ala-asteen alkupuolella katsottiin se vanhempien kavereiden kanssa, kun oltiin ilman vanhempia kotona. Siitä asti oon ollut vannoutunut kauhun ystävä. Myös Hammerin elokuvia pyöri välillä tv:ssä 80-luvulla tai en ole varma Hammerista, mut Christoper Lee ja vampyyrit on jäänyt mieleen, plus ett ne oli älyhyviä.

Tässä muutamia mun lemppareita, mitä tuli ekana mieleen. Eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. Muitakin varmaan ois, kun vähän kauemmin pohtis. Ekana Robert Aldrichin What ever happened to Baby Jane? - Mitä tapahtuikaan baby Janelle? vuodelta 1962. Elokuvassa on siskokset (Bette Davis + Joan Crawford), jotka molemmat ovat nuorempana olleet elokuvatähtiä. Nyt toinen naisista, Blance, on pyörätuolissa ja toinen, Baby Jane, huolehtii hänestä. Baby Janelle alkaa piisata hyysääminen ja hän pitää Blancea vankina yläkerrassa.

Toisena mainitsen Herk Harveyn ohjaaman Carnival of souls - Helvetilliset (1962) jossa on nykypäivänä hyvin tuttu I see dead people -juoni. Nuori nainen ajaa sillalta alas, jonka jälkeen alkaa nähdä ruumiita. Elokuva saa lisäpisteitä onnistuneesta/pelottavasta musiikista.

Vuonna 1976 Brian De Palma ohjasi Stephen Kingin romaanista elokuvan Carrie. Siinä teinityttö (Sissy Spacek) saa ekat kuukautisensa ja tästä järkyttyneenä myös telekinektiset (?) voimat. Koulukiusaajat saa ansionsa mukaan.

Toiset rakastaa David Lynchin leffoja, toiset taas ei voi sietää. Aika harvan mielestä ne varmaan on "ihan ok". Oma suosikkini on Eraserhead vuodelta 1977. Siinä Jack Nancen esittämä Henry saa tyttöystävänsä kanssa mutanttilapsen, jota joutuu yksin hoitamaan.

Ranska on yksi mun suosikkimaita, mitä elokuvien tekemiseen tulee. Nykygornon lisäksi paras sieltä tullut elokuva on Les yeux sans visage - Silmät ilman kasvoja (1960), ohjaus Georges Franju. Siinä on auto-onnettomuudessa kasvonsa menettänyt Christine, jonka isä on kuuluisa kirurgi, joka kidnappaa nuoria naisia ja yrittää siirtää niiden kasvot tyttärelleen. Kaikki leikkaukset kuitenkin menevät pieleen. IHANA elokuva!

Tod Browning saa kaksi mainintaa tällä listalla, vaikka enemmänkin hyviä on tehnyt. Ensinnäkin Freaks (1932).Tarinassa on friikkisirkus, jossa on mitä ihmeellisempiä tyyppejä, kuten kuvassa oleva Rardion, joka osaa kääriä sätkän vain suutaan käyttäen. Sirkuksen "normaali" prinsessa kuulee, että eräs kääpiöistä on rikas ja suunnittelee voimamiehen kanssa, että hän menee naimisiin kääpiön kanssa ja saa huijattua itselleen rahat. Häiden jälkeen muut friikeistä saavat vihiä suunnitelmasta ja tuhoavat prinsessan.

AAAH! Jaws - Tappajahai (1975, Steven Spielberg) ON NIIN SÄÄTÄMÄN HYVÄ!! Katoin tätä lapsena ihan paiseessa ja katon edelleen. Jopa uimahallissa tarkistan ennen altaaseen menoa, näkyykö siellä haita ja uimarannalla en todellakaan polski kauas rannasta. Meikä saa hirveet raivarit jos joku haukkuu Brucea kumisen näköiseksi! Kun se ei oo!! Tää on pakko katsoa vähintään pari kertaa vuodessa, mieluiten ei kesällä. Rantakaupunkia alkaa terrorisoida ihmissyöjähai, jota porukka miehiä (Roy Scheider, Robert Shaw, Richard Dreyfuss) lähtee jahtaamaan. Hullun jännä!

Låt den rätte komma in - Ystävät hämärän jälkeen (2008, Tomas Alfredson) on listani uusin elokuva. Ei mulle enemmän uutta kuin vanhaa. :D Siinä on nuori (myöskin) koulukiusattu poika Oskar, joka tutustuu naapuriinsa Eliin, joka on vampyyri. Elokuvassa on pari superhienoa kohtausta: se missä Eli hyökkää juopon kimppuun ja lopussa kun Oskar on uima-altaassa ja jäsenet alkaa irtoilla.

Tämä on se mun kauhuinnostuksen aloittanut: saksalainen mykkäklassikko Nosferatu vuodelta 1922, ohjaus F.W. Murnau. Juoni on varastettu Bram Stokerin Draculasta, mutta sitä on muutettu hiukan, mm tekemällä Orlokista epämiellyttävämmän näköinen.

Psyko (1960) on Alfred Hitchcockin paras elokuva ja omalle listalleni se pääsi ahdistavan tunnelman ja mahtavan musiikin takia. Nuori nainen (Janet Leigh) varastaa rahaa töistään ja pakenee, päätyen lopulta Batesin motelliin. Siellä Normanin (Anthony Perkins) "äiti" lahtaa naisen ja muutkin paikkaan eksyvät.

Roman Polanski pääsi listalle kahdella elokuvalla, ensinnäkin Repulsion - Inho (1965). Nuori nainen (Catherine Deneuve) jää viikonlopuksi yksin asuntoon, missä tulee hulluksi. Tiedättehän sen kohtauksen, missä tyhjän asunnon peilissä näkyy mies? Meikä meinaa paskoa housuun joka kerta sen nähdessään.

Vuonna 1974 Tobe Hooper ohjasi Texas chainsaw massacre - Teksasin mootorisahamurhat nimisen elokuvan, joka räjäytti mun tajunnan 16-vuotiaana. Ostin elokuvasta suttuisen kopion kreikkalaisilla teksteillä. Sitä sit kauhun vallassa tuijottelin, koska huono kuvanlaatu teki katselukokemuksesta monin kerroin pahemman. Elokuva oli siihen aikaan kuuluisa siitä, ett kaikki tietää sen olevan hirvee, mut kukaan (paitsi alan harrastajat) ei oo sitä nähnyt. Ennen kuin elokuva tuli teatterilevitykseen suomeen siis. Kukaan ei uskonut mun vakuutteluja myöhemmin, ett esim Pulp fiction on 100*väkivaltaisempi. Kyllähän nimikin kertoo, ett tää on hirvee! Leffassa on kyllä erittäin ahdistava tunnelma, miksi on päässyt munkin suosikiksi.

Joukko nuoria päätyy hiukan hullun perheen luokse, jossa vieraista paloitellaan lamppuja ja muuta tarpeellista.

Tää on mun ehdottomasti nr 1 emppari näistä: The unknown - Kädetön Alfonso (1927), Tod Browningin ohjaus.Siinä on myöskin (kuten Freaksissa) sirkus, jossa on töissä nainen (Joan Crawford) joka pelkää miesten käsiä. Onneksi hänellä on ystävänä miekanheittäjä Alonzo (Lon Chaney) joka on kädetön, paitsi ettei olekkaan. Elokuva on huima ja lopussa hevoset repivät Alonzon kädet irti. Oon pöllinyt myös irkkinickini tästä elokuvasta.

Sam Raimi ohjasi 1981 elokuvan Evil dead jossa kaveriporukka menee lomalle metsän keskelle mökille. Äksidentli siellä avaavat helvetin portit ja kohta on kaikki pulassa, mm kun metsän puut alkaa raiskaamaan. Tätä kans tuli vhs-aikaan vuokrattua tiuhaan.

Toinen Roman Polanskin parhaista kauhuista on Rosemary's baby - Rosemaryn painajainen (1968). Tätä mä aina suosittelen kaikille ja on sit kaikkien mielestä tylsä. Onhan se vähän hidastempoinen nykyisiin räiskintöihin verrattuna, mut minusta tässä rakennetaan tarinaa hienosti. 

Pariskunta muuttaa taloon ja tutustuu naapurin vanhaan pariskuntaan. Pian nainen (Mia Farrow) on raskaana, mutta alkaa epäillä, että naapurit ovat saatananpalvojia.

Italiassakin tehtiin (ainakin muinoin) hyvää kauhua. Ohjaajista suosikkini on Dario Argento ja hänen paras elokuvansa on Suspiria (1977). Nuori amerikkalainen tyttö Suzy (Jessica Harper) matkustaa balettikouluun eurooppaan ja pian on varma, että talossa noitia (ks Rosemaryn painajainen). Argenton elokuvissa väkivalta on graafista ja veri aina kirkkaanpunaista, eli ei nykyään niin uskottavaa, vaikka ihanaa onkin.

1961 Roger Corman ohjasi Pit and the pendulum - Kuilu ja heilurin jossa pääosassa on aina ihana pökkelö Vincent Price, sekä kaunotar Barbara Steele. Perustuu Edgar Allan Poen novelliin. Ihanaa goottikauhua, jossa hiljattain kuolleen naisen veli tulee linnaan tutkimaan siskonsa kuolemaa ja havaitsee että siskon miehellä hiukan viiraa.

Huh, mulla on menny 3 tuntia kirjoittaa tätä! Viimeinen maininnan arvoinen on The wicker man - Uhrijuhla vuodelta 1973, ohjaus Robin Hardy. Elkää missään herran rakkaudessa kattoko remakea, jossa toheltaa Nicholas Cage. Siitä arvostelun löydätte Noirin blogista :D. Tämä alkuperäinen on kuitenkin mahtava, vaikka se käsittää vähän kummallisia musiikkikohtauksia, mm sen missä alaston nainen tanssii huoneessaan. Mut hei, ne on hippejä! Pääosassa konservatiivisena poliisina on Edward Woodward ja saaren kuumishottiksena Christopher Lee.

Seuraavalle listalle yritän laatia mukaan jotain Mario Bavaa ja Lucio Fulcia myös! Pahoittelen kaikkia virheitä, en oo tänään ihan skarpeimmillani.