keskiviikko 27. helmikuuta 2013

maanantai 25. helmikuuta 2013

Jorinaa

Esmerayn blogissa oli pieni kysely + tarinaa hänen elokuvahistoriastaan. Koska oon apina, teen samanlaisen entryn.
Kysely friikille:
Mitkä on lempielokuviasi?
Yritän muistaa mahdollisimman monta: Seitsemän samuraita, Pink flamingos, Kellopeli appelsiini, Nykyaika, Sunset blvd, Kaikki Eevasta, Varjoja paratiisissa, Alonzo the armless, Yö ja usva, Kuiskauksia ja huutoja, Kevät koittaa Hitlerille, Silmät ilman kasvoja, Kummisetä, The big Lebowski, Leon, Psyko, Oldboy, Ihmemaa Oz, Boogie nights, Tappajahai, Disneyn Peter Pan, Brianin elämä, Mary & Max, Rosemaryn painajainen, This is Spinal tap, Nosferatu (-22), Breaking the waves...Bondit!

Mitä elokuvaa/elokuvia et voi sietää?
No mulla kyl on intoa välillä kattoo ihan susipaskoja leffoja, johtunee siitä ett suuri osa kauhusta on paskaa. Varsinkin ne suuresti rakastamani luonto hyökkää -elokuvat! Mut noin yleisesti en katso pahemmin romantiikka, enkä toimintaa, ellei toiminta ole erityisen ylistettyä ja RÄJÄHTÄVÄÄ! KABOOM!!!

Minkä elokuvan näit viimeksi?
Pari päivää sit The masterin, joka oli suht pettymys. Sitä edellinen tais olla Rambo 2, joka oli meiän pitkään suunnitellun elokuvaillan helmi. :D Skyfallin oon kattonut kolmesti vähällä aikaa ja pari viikkoa sit teatterissa sen kotimaisen 21 tapaa jotakin, en muista. En oo muuten muistanu blogata siitä.


---


No helv, tää blogger postas tän kesken kaiken! Eli jatkan. Seuraan Oscareitten red carpetia samalla. En ole nähnyt ehdokkaista kuin noi 2 yllämainittua elokuvaa, niin ei oo mitään odotuksia. 

Ensimmäinen elokuvamuisto mun elämästä on Chaplinin Nykyaika, tai se kohtaus missä Chape on siellä koneen sisällä, tiedätte kyllä. Meille tuli tv kun olin 2v. Lapsena tykkäsin eniten länkkäreistä ja niitä tulikin tv:stä vissiin joka lauantai. Animaatioelokuvia en muista kovin paljon nähneeni ja meillä ei ollu videonauhuria ennen 90-lukua. Muutamia elokuvia sain kavereiden luona nauhotettua ala-aste/yläasteaikoina, suosikkini=satatuhatta kertaa katsottuja silloin olivat Piru naapurissa, Road house (:D) ja The Doors. Niitä ennen muistan katsoneeni usein Naapurissa kummittelee (House) 1 & 2 elokuvia, koska niissä oli coolit kannet ja toisekseen koska pikkukylällä oli tarjolla vuokralle vain muutama video kioskilla ja huoltoasemalla.



Katsottiin kaikki tarjolla olevat videot moneen kertaan, enimmäkseen kaikkia ö-luokan elokuvia, kuten Bronxin teurastajat (Noir ja Double feature, ihan varmasti omistatte? :D) ja Patrick Dempseyn komedioita. Yläasteella oli tapana kokoontua kavereiden kanssa meille viikonlopuksi, laittaa olkkarin lattialle patjoja ja vuokrata 7 elokuvaa, jotka tietty katsottiin kerralla. Sillon mun miesihanne oli aika eri, kuin nykyisin ja naisihanteita oli vaan kovat urheilijat. Eli lihaksikkaat takatukkaiset/pitkätukkaiset miehet oli erittäin uuhlääh. Hyi saatana ny! Noin 16-vuotiaana aloin ostamaan videokasetteja, ekat tais olla Bad taste, Kuolleiden runoilijoiden seura ja Keltaisen pörssin kopioita Nekromantik (!) ja Texasin moottorisahamurhat. Niin tosiaan, mun kiinnostus kauhuun lähti lapsena näkemästäni Nosferatusta. "Saatiin" katsoa se, kun kavereiden vanhemmat oli illan poissa. Muuten kotona sain katsoa tvstä kaiken muun, mut Kummisedän alkaessa äiti käski pois tv:n äärestä. Oon vieläkii katkera! 

18-vuotiaana muutin Kuopioon ja olin aika paljon yksikseni, niin tapana oli lähes päivittäin kävellä 4km suuntaansa Makuuniin ja vuokrata 5 elokuvaa, oisko ne ollu yhteensä 19mk. Sillon tuli katsottua kaikki mahdolliset videolla julkaistut klassikot Jacques Tatista alkaen ja faniutuminen oli jo pahempaa, vaikka varmaan koko ikäni olen jonkunlainen "leffafriikki" ollut...lapsena vaan en tiennyt paremmasta. :D Yksinäisyys siis ajoi mut kattomaan paljon elokuvia, kandee olla epäsuosittu! 

Nykyisin keräily on lähtenyt täysin hanskasta ja mun on "pakko" ostaa omaan hyllyyn kaikki melko hyvät elokuvat, vaik tiedän ett ne sais netistä ilmaiseks jne. Jotenkin en vaan pääse tuosta ostelusta eroon, yritän käydä Anttilan Top tenin tsekkaamassa vähintään 2 kertaa kuussa. Ja tietty tilaan netistä. Netflixistä maksan myös, mut aika vähän tulee sieltä katsottua...pitäis korjata tilanne NYT. Muutenkin katson nykyisin hävettävän vähän mitään, osittain johtuen siitä, ett asun ääniyliherkän valittajan kanssa :D ja osittain siksi, ett ADD tai joku ei anna periksi keskittyä. Elokuvateatteri onkin ainoa paikka, missä katson elokuvat kertaakaan pausettamatta tai tekemättä muuta välillä, se on aika rasittavaa. 

VHSt oon piilottanut jo kaappiin, mut dvdt ja blu-rayt on olkkarissa. Ja haluan isompaan asuntoon, jossa on tilaa kirjastolle.

Tämmöstä, en jaksa nyt muuta.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Tyrkky dvd


Hei tyypit. Mulla on hyllyssä vahingossa 2 kpl The twelve gold medallions dvdtä. Toinen muoveissa. Jos joltain tämä puuttuu ja haluaa kokoelmiinsa ilmaiseksi, niin sano hep ja pistä osoite nanonzanzi @ gmail.com. Ekalle menee, jos tää nyt ketään kiinnostaa.

Mestari (2012)


The Master

ohjaus: Paul Thomas Anderson
pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Joaquin Phoenix

Paul Thomas Anderson, miksi teit tämän minulle!!! Miksi piinasit minua tuntikausia, koska tää kesti ikuisesti!! En tajunnut tästä elokuvasta mitään, mikä pointti tässä oli? Odotin tätä puoli vuotta kuin kuuta nousevaa ja lopulta kun kädet täristen pääsin elokuvaan käsiksi, niin en voinu kun ihmetellä. Haluisin rakastaa tätä elokuvaa (kuten aiempia täydellisiä Andersoneja), mut tää oli vaan ihan piinaa. Tuli mieleen viime vuotinen Tree of life -kokemus. Siis kuulin, että tässä jotenkin Hoffman ja Phoenix on sama, mutta eri henkilö, tai saman henkilön kaksi puolta, mut en saanu siitä mitään otetta. WHAT??? Anteeks, että oon tyhmä lehmä, enkä ymmärrä kaikkea, mitä näen, vaikka aina toiselen muille, ettei taidetta tarvitse ymmärtää pitääkseen siitä. En oikein pitänyt. Hoffman ja Phoenix rooleissaan kuitenkin mainiot ja musiikki oli myös jännää, kun tästä kuitenkin jotain hyvää sanottava. Pystynköhän ikinä kattomaan uusiks, kun internet sano, että tää pitää kattoo kahdesti ett avautuu. Onneks mulla on Skyfall ja oh, James.

Phoenix on weidro juoppo sotaveteraani,  joka innostuu Hoffmanin johtamasta kultista. En tiiä liittykö tää jotenki skientologiaan? Toivon, ett ois liittyny, mut en tajuu.

6.0
imdb 7.4

tiistai 19. helmikuuta 2013

007 Skyfall (2012)


ohjaus: Sam Mendes
pääosissa: Daniel Craig, Javier Bardem, Judi Dench, Ralph Fiennes

Ihan hunningolla tää blogihomma. Nyt katsottuani Skyfallin kolmatta kertaa, saan viimein aikaiseksi kirjoittaa siitä. Mullahan oli alkuun vaikeuksia hyväksyä Graig Bondin rooliin, mutta nyt kolme elokuvaa myöhemmin, en halua edes muistella Brosnania. Lempparibondiksi Mooren tilalle kiilaa Graig vasta nyt, vaikka mulle tulikin ylimääräistä sykettä siinä kohdassa Casino royalea, kun Graig nousee merestä sinisissä uikkareissa, oijojoi. Ja minähän en siis pidä lihaksista, mutta tässä tapauksessa teen poikkeuksen. Sitten kun kuvaan astelee vielä uuhlääh maailman kuumin hunks Javier Bardem, niin oon valmis jakamaan tälle elokuvalle Nobeleita. Parin sekunnin mittainen homoeroottinen kohtaus on ihaninta hetkeen.

Ajattelin kirjoittaa tämmöisen bloggauksen, jossa keskitytään kaikkeen muuhun, paitsi juoneen ja muuhun, millä on oikeasti väliä. Eli tässäpä tämä. Räjähtävää toimintaa, täydellisyyttä lähentelevä toimintaelokuva. Ihan siks, etten tykkää toiminnasta. Paitsi jos mukana on oh, James! Voin myös kertoa, ettei itku ollu kaukana koska M. Saatan katsoa huomenna uudestaan.

9.5
IMDB 7.9

tiistai 5. helmikuuta 2013

Naisen naamio - Persona (1966)


ohjaus: Ingmar Bergman
pääosissa: Bibi Andersson, Liv Ullmann

Näyttelijätär lakkaa puhumasta. Hoitsu joutuu hänen hoitsukseen ja he menevät rannalle johonki taloon kesäksi. Näyttelijätär ei edelleenkään puhu, mut hoitsu sitäkin enemmän, tilittää ihan kaiken mahdollisen elämästään. Näyttelijätär kirjoittaa kirjeen, jonka hoitsu salaa lukee ja närkästyy, koska häntä siinä pilkataan.

Tämä oli huomattavasti vaikeaselkoisempi ja raskaampi, kuin edellinen katsomani Talven valoa. Ehkä siks, ett tää oli yks pitkä monologi. Mielenkiintoisesti kuitenkin etenee, mitä nyt etenee. Vaatii useamman katselun, ainakin minun kohdallani.

imdb 8.2
8.0

perjantai 1. helmikuuta 2013

Talven valoa (1963)


Nattvardsgästerna
ohjaus: Ingmar Bergman
pääosissa: Ingrid Thulin, Gunnar Björnstrand, Gunnel Lindblom

Minä en nyt tiiä, oonko nähnyt ihanaa haaveunta, vai sovittiinko me Petran kanssa, ett yritettäis kirjoittaa tammikuun aikana 5 juttua tänne? Hyvin onnistui. :D Nyt meitsi alkaa kirjottaa vähintään joka kolmannesta katsomastani elokuvasta...yeeeeah, right.

Eilen katsoin yhden Bergmanin omista suosikeistaan, Talven valoa. Elokuva kertoo papista, joka epäilee uskoaan Jumalaan, opettajasta, joka tarjoaa rakkauttaan papille, mutta turhaan ja ahdistuneesta miehestä, joka tulee puhumaan papille, mutta pappi alkaa puhua omista hengellistä ongelmistaan.

Elokuva on läpeensä kauniisti kuvattu, hiukan raskas, mutta hyvä. Tämmönen syväanalyysi tällä kertaa.

8.5
IMDB 8.0