torstai 22. syyskuuta 2011

But I'm a Cheerleader (1999)


ohjaus: Jamie Babbit
pääosissa: Natasha Lyonne, Clea DuVall, Michelle Williams

Tajusin viimein, miksi oon aina tykännyt tästä elokuvasta: tämä on hyvin paljon John Watersmainen, vaikkakaan ei ihan niin roskaa. Ja vilahtaahan pienessä roolissa myös Mink Stole, Watersin elokuvista tuttu. Tässä on valtavan ihana värimaailma ja koko elokuvan ajan virnuillaan amerikkalaisille stereotypioille ja homofobialle. Hyvin mainio lespoelokuva/teinikomedia.

Meganin vanhemmat ja ystävät huolestuu, että Megan saattaa olla lespo ja lähettävät tämän eheytymään leirille, missä päähän nakutetaan normaalia heteroajattelua. Leirillä hän tutustuu Grahamiin (hyvin seksy Clea DuVall) ja sitten taistellaan homouden himotuksia vastaan.

8.0
IMDB 6.2

maanantai 5. syyskuuta 2011

Mörrin movie monday 15 - Muut inhoavat, minä en


Leffamaanantaissa tänään oli aiheena seuraavaa: Tämän viikon haasteena on kertoa elokuvasta, josta sinä pidät mutta muut eivät. Mikä leffa on kaikkien muiden haukuista huolimatta mielestäsi hyvä ja katsomisen arvoinen? Saattaapa se jopa kuulua suosikkeihisi?

Minun vastaukseni on paljon dissattu Renny Harlinin Deep blue sea. Minusta se on ensimmäisestä viimeiseen minuuttiin uskomattoman jännä, vaikka ok, myönnän että hait on kökköjä, näyttelijätkin osittain kökköjä (paitsi Stellan, joka on aina ihana!), juoni on kökkö jne...mut tää on niin jännä! Oon katsonut tämän huolestuttavan monta kertaa, kun vertaa siihen mitä sontaa tämä oikeasti on. En voi kyllä sanoa tätä missään nimessä suosikikseni, mut guilty pleasure se ehdottomasti on.

Ps: vastaukseksi olisi käynyt myös Ben Stillerin tähdittämä The heartbreak kid!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Siege of the dead (2010)


Rammbock: Berlin Undead
(Saksa-Itävalta)
ohjaus: Marvin Kren
pääosissa: Sebastian Achilles, Ingrid Beerbaum, Carsten Behrendt

Mulla on ollut nyt niin hirveästi (=liikaa) sosiaalista elämää, etten ole ehtinyt kirjoittamaan tänne mitään, saati katsomaan tällä viikolla mitään. Mut viikko sitten tämä:
En oo oikein ikinä tykänny ns ahtaan paikan elokuvista, missä ollaan yhdessä talossa, autossa tai vessassa koko ajan. Lisäks mulla oli melkoiset odotukset tästä, ett ois jotenkin hauskempi ja tois jotain uutta zombielokuviin, jotka valitettavasti toistaa liikaa itseään.  No, tää ei ollut erityisen hauska, eikä tässä ollut mitään uuttakaan. Paitsi että oli saksalainen.

Michael saapuu palauttamaan avaimet exälleen Gabille, joka on kadonnut asunnostaan. Pian sinne ryntää joukko verisiä miehiä, jotka haluaa purra Michaelia. Hän linnoittautuu asuntoon nuoren Harperin kanssa ja tekee suunnitelmia, miten selvitään rakennuksesta ulos hengissä. Mukana myös muita asukkaita, joista osa on hiukkasen zombified.

7.0
IMDB 6.4