keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Mörrin movie monday 9 - Mikä fiilis!


Movie mondayssä oli tällä viikolla teemana fiilistely. Tää olikin aika haastava teema ja näköjään muutkin samaa (?) mieltä, niin vähän vastauksia on tullut. En oikein ole varma, mitä kysymyksellä haetaan, mut äsken tämä iski mulle kuin salama kirkkaalta taivaalta: haluan avautua saksalaisesta Nekromantikista (1987), jonka näin 16-vuotiaana. Siihen asti olin katsonut ihan kilttejä ja kivoja kauhuelokuvia, enkä ollut varautunut mihinkään näkemääni. Olin oikeasti aivan shokissa pari päivää. Kun siitä toivuin, hommasin itselleni elokuvasta suttuisen kopion Keltainen pörssi-lehden kautta. Elokuva tuli katsottua aika monesti ja joka kerta tuntui mahanpohjassa pahalle, kun näin lopun itsemurhan. Vaikka tämä onkin melkein kauheinta (kuten myös Serbian film) mitä oon nähnyt, niin samalla kuitenkin heräsi kiinnostus muuhunkin kuin mainstream kauhuun ja aloin hommaamaan suomessa kiellettyjä videoita. Nykyäänhän kaikkea saa netistä tilattua tai ladattua, mut lämmöllä silti vielä muistelen aikoja, kun yritti saada sadannen kopion Texas chainsaw massacresta jotain selvää.

Nekromantikissa on mies, Rob, joka työskentelee firmassa, joka käy hakemassa löytyneet ruumiit. Hänellä on tyttöystävä, Betty, jonka kanssa on yhteinen harrastus: nekrofilia. Aluksi Rob tuo töistä kotiin yksittäisiä ruumiinosia, mutta lopulta saa tilaisuuden pölliä kokonaisen mätänevän ruumiin. Rob käy päivät töissä, kun taas Betty makoilee ruumiin kanssa sängyssä, mm lukien runoja hälle. Rob saa töistä potkut, jonka seurauksena Betty suuttuu ja häipyy raadon kanssa. Rob käy tappamassa huoran ja tulee kotiin tekemään itsarin, jonka seurauksena hmm...no, enpäs kerrokkaan! Elokuva loppuu ainoaan hauskaan kohtaukseen, jossa on Robin hauta, johon iskeytyy lapio ja naisen korkokenkä.

Elokuva on Jörg Buttgereitin ohjaama ja sille on yksi jatko-osa, joka on todella tylsä. Molemmissa on eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa, kaiken muun ällöttävän lisäksi. Buttgereit on ohjannut myös muutaman muun kauhun, jotka on yhtä omituisia. En suosittele herkimmille, enkä oikein muillekkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti