maanantai 25. helmikuuta 2013

Jorinaa

Esmerayn blogissa oli pieni kysely + tarinaa hänen elokuvahistoriastaan. Koska oon apina, teen samanlaisen entryn.
Kysely friikille:
Mitkä on lempielokuviasi?
Yritän muistaa mahdollisimman monta: Seitsemän samuraita, Pink flamingos, Kellopeli appelsiini, Nykyaika, Sunset blvd, Kaikki Eevasta, Varjoja paratiisissa, Alonzo the armless, Yö ja usva, Kuiskauksia ja huutoja, Kevät koittaa Hitlerille, Silmät ilman kasvoja, Kummisetä, The big Lebowski, Leon, Psyko, Oldboy, Ihmemaa Oz, Boogie nights, Tappajahai, Disneyn Peter Pan, Brianin elämä, Mary & Max, Rosemaryn painajainen, This is Spinal tap, Nosferatu (-22), Breaking the waves...Bondit!

Mitä elokuvaa/elokuvia et voi sietää?
No mulla kyl on intoa välillä kattoo ihan susipaskoja leffoja, johtunee siitä ett suuri osa kauhusta on paskaa. Varsinkin ne suuresti rakastamani luonto hyökkää -elokuvat! Mut noin yleisesti en katso pahemmin romantiikka, enkä toimintaa, ellei toiminta ole erityisen ylistettyä ja RÄJÄHTÄVÄÄ! KABOOM!!!

Minkä elokuvan näit viimeksi?
Pari päivää sit The masterin, joka oli suht pettymys. Sitä edellinen tais olla Rambo 2, joka oli meiän pitkään suunnitellun elokuvaillan helmi. :D Skyfallin oon kattonut kolmesti vähällä aikaa ja pari viikkoa sit teatterissa sen kotimaisen 21 tapaa jotakin, en muista. En oo muuten muistanu blogata siitä.


---


No helv, tää blogger postas tän kesken kaiken! Eli jatkan. Seuraan Oscareitten red carpetia samalla. En ole nähnyt ehdokkaista kuin noi 2 yllämainittua elokuvaa, niin ei oo mitään odotuksia. 

Ensimmäinen elokuvamuisto mun elämästä on Chaplinin Nykyaika, tai se kohtaus missä Chape on siellä koneen sisällä, tiedätte kyllä. Meille tuli tv kun olin 2v. Lapsena tykkäsin eniten länkkäreistä ja niitä tulikin tv:stä vissiin joka lauantai. Animaatioelokuvia en muista kovin paljon nähneeni ja meillä ei ollu videonauhuria ennen 90-lukua. Muutamia elokuvia sain kavereiden luona nauhotettua ala-aste/yläasteaikoina, suosikkini=satatuhatta kertaa katsottuja silloin olivat Piru naapurissa, Road house (:D) ja The Doors. Niitä ennen muistan katsoneeni usein Naapurissa kummittelee (House) 1 & 2 elokuvia, koska niissä oli coolit kannet ja toisekseen koska pikkukylällä oli tarjolla vuokralle vain muutama video kioskilla ja huoltoasemalla.



Katsottiin kaikki tarjolla olevat videot moneen kertaan, enimmäkseen kaikkia ö-luokan elokuvia, kuten Bronxin teurastajat (Noir ja Double feature, ihan varmasti omistatte? :D) ja Patrick Dempseyn komedioita. Yläasteella oli tapana kokoontua kavereiden kanssa meille viikonlopuksi, laittaa olkkarin lattialle patjoja ja vuokrata 7 elokuvaa, jotka tietty katsottiin kerralla. Sillon mun miesihanne oli aika eri, kuin nykyisin ja naisihanteita oli vaan kovat urheilijat. Eli lihaksikkaat takatukkaiset/pitkätukkaiset miehet oli erittäin uuhlääh. Hyi saatana ny! Noin 16-vuotiaana aloin ostamaan videokasetteja, ekat tais olla Bad taste, Kuolleiden runoilijoiden seura ja Keltaisen pörssin kopioita Nekromantik (!) ja Texasin moottorisahamurhat. Niin tosiaan, mun kiinnostus kauhuun lähti lapsena näkemästäni Nosferatusta. "Saatiin" katsoa se, kun kavereiden vanhemmat oli illan poissa. Muuten kotona sain katsoa tvstä kaiken muun, mut Kummisedän alkaessa äiti käski pois tv:n äärestä. Oon vieläkii katkera! 

18-vuotiaana muutin Kuopioon ja olin aika paljon yksikseni, niin tapana oli lähes päivittäin kävellä 4km suuntaansa Makuuniin ja vuokrata 5 elokuvaa, oisko ne ollu yhteensä 19mk. Sillon tuli katsottua kaikki mahdolliset videolla julkaistut klassikot Jacques Tatista alkaen ja faniutuminen oli jo pahempaa, vaikka varmaan koko ikäni olen jonkunlainen "leffafriikki" ollut...lapsena vaan en tiennyt paremmasta. :D Yksinäisyys siis ajoi mut kattomaan paljon elokuvia, kandee olla epäsuosittu! 

Nykyisin keräily on lähtenyt täysin hanskasta ja mun on "pakko" ostaa omaan hyllyyn kaikki melko hyvät elokuvat, vaik tiedän ett ne sais netistä ilmaiseks jne. Jotenkin en vaan pääse tuosta ostelusta eroon, yritän käydä Anttilan Top tenin tsekkaamassa vähintään 2 kertaa kuussa. Ja tietty tilaan netistä. Netflixistä maksan myös, mut aika vähän tulee sieltä katsottua...pitäis korjata tilanne NYT. Muutenkin katson nykyisin hävettävän vähän mitään, osittain johtuen siitä, ett asun ääniyliherkän valittajan kanssa :D ja osittain siksi, ett ADD tai joku ei anna periksi keskittyä. Elokuvateatteri onkin ainoa paikka, missä katson elokuvat kertaakaan pausettamatta tai tekemättä muuta välillä, se on aika rasittavaa. 

VHSt oon piilottanut jo kaappiin, mut dvdt ja blu-rayt on olkkarissa. Ja haluan isompaan asuntoon, jossa on tilaa kirjastolle.

Tämmöstä, en jaksa nyt muuta.

2 kommenttia:

  1. Pikainen vilkaisu vhs-hyllykkööni paljastaa, että kyllähän se Bronxin teurastajat sieltä löytyypi :D

    VastaaPoista
  2. Minulla oli se joskus muinoin kasettina, mutta se lähti pois silloin kun tyhmyyksissäni (muuton yhteydessä) rupesin pienentämään kokoelmaani. Nyt tämän jälkeen se tekee mieli nähdä. Muistaakseni tosi ankea ollakseen post apo-leffa, kun kukaan ei edes pukeutunut pölykapseleihin. Mutta ammuskelua oli paljon, että se pelasti paljon. Ja ääniraita jossa kaikki vaikuttivat vatsastapuhujilta.

    Mutta hei, Patrick Dempseyn leffoja minulla sentään vielä on. Valitettavasti.

    VastaaPoista