Lentävien lautasten hyökkäys (1956)

Earth vs. the Flying Saucers
ohjaus: Fred F. Sears
pääosissa: Hugh Marlowe, Joan Taylor, Donald Curtis

Tämä oli Ray Harryhausen-boksin viimeinen ja heikoin elokuva. Ihan hyvä oli kuitenki, mut tykkään enempi semmosista, mis on jotain örkkejä, eikä vaan ufoja. Mulla muuten oli lapsena (ala-asteella) ihan sairaita pelkotiloja, kun katsoin Juhan af Grannin jotain sarjaa, enkä saanu sit öisin nukuttua, kun ootin vaan ett mut tullaan abduktoimaan. Vieläkin joskus on se pelko, jos yöllä kävelen ulkona (huom, en pelkää mitään naisille normaaleja yöpelkojuttuja?!) ja siks oon onnellinen, ett asun kerrostalossa ja keskustassa, ett tänne ne ei ehkä niin helpolla tule. Vaikka kyllähän ne tietää missä asun ja pistävät säteen ikkunasta, niin sit se on menoa. Pyllyyn sattuu vähän kun tätä ajattelenkin.

On joku tutkijamies, joka lähettää satelliitteja avaruuteen. Sit ufo ajaa hänen ja morsion auton yli. Myöhemmin morsion isä otetaan ufon kyytiin. Kun ufo laskeutuu maahan, niin armeija alkaa sitä loogisesti heti tulittaa, eikä ees kysytä, ett tulitteko rauhan aikeissa? Hyvä jenkit, teiän takia me kaikki vielä kuollaan. Humanoideilla on kuitenki supersäteet, jotka sulattaa autot ja sotilaat. Sit tutkija kumppaneineen saa 2kk aikaa elää, jonka aikana maassa kehitetään niin hyvät aseet, ett ufotkin tippuu taivaalta. En ihan uskonu.

7.0
IMDB 6.2

The Driller Killer (1979)

ohjaus: Abel Ferrara
pääosissa: Abel Ferrara, Carolyn Marz, Baybi Day

Meikä kiinnostui Ferraran elokuvista ensikertaa nähtyäni Bad lieutenantin (1992), mut montaa näitä en oo nähnyt. Tämänkin hommaamiseen tuhraantui 15 vuotta ainakin. Enpä nyt tiiä oliko ihan sen arvoista? Tuo ylläoleva teksti oli elokuvan aloituskuva ja ihmettelen, sillä tässä oli TODELLA rasittavaa musiikkia.

Reno (Ferrara itse) on kituva taiteilija, joka yrittää saada rahaa vuokraan. Samaan aikaan naapuriin muuttaa bändi, joka treenaa kovaäänisesti koko ajan. Reno alkaa sekoamaan ja ostaa poran, jolla lähtee porailemaan pummeja sun muita ihmisiä kadulla. Kun Reno ei saakkaan uusinta tauluaan myytyä, saa eukko tarpeekseen ja pakkaa kamansa. Reno käy poraamassa taidemyyjää, ex-tyttöystävän rakastajatarta ja lopulta vielä exän miestäkin. Eikä jää kiinni, jipii!

5.5
IMDB 4.8

Mörrin movie monday 9 - Mikä fiilis!

Movie mondayssä oli tällä viikolla teemana fiilistely. Tää olikin aika haastava teema ja näköjään muutkin samaa (?) mieltä, niin vähän vastauksia on tullut. En oikein ole varma, mitä kysymyksellä haetaan, mut äsken tämä iski mulle kuin salama kirkkaalta taivaalta: haluan avautua saksalaisesta Nekromantikista (1987), jonka näin 16-vuotiaana. Siihen asti olin katsonut ihan kilttejä ja kivoja kauhuelokuvia, enkä ollut varautunut mihinkään näkemääni. Olin oikeasti aivan shokissa pari päivää. Kun siitä toivuin, hommasin itselleni elokuvasta suttuisen kopion Keltainen pörssi-lehden kautta. Elokuva tuli katsottua aika monesti ja joka kerta tuntui mahanpohjassa pahalle, kun näin lopun itsemurhan. Vaikka tämä onkin melkein kauheinta (kuten myös Serbian film) mitä oon nähnyt, niin samalla kuitenkin heräsi kiinnostus muuhunkin kuin mainstream kauhuun ja aloin hommaamaan suomessa kiellettyjä videoita. Nykyäänhän kaikkea saa netistä tilattua tai ladattua, mut lämmöllä silti vielä muistelen aikoja, kun yritti saada sadannen kopion Texas chainsaw massacresta jotain selvää.

Nekromantikissa on mies, Rob, joka työskentelee firmassa, joka käy hakemassa löytyneet ruumiit. Hänellä on tyttöystävä, Betty, jonka kanssa on yhteinen harrastus: nekrofilia. Aluksi Rob tuo töistä kotiin yksittäisiä ruumiinosia, mutta lopulta saa tilaisuuden pölliä kokonaisen mätänevän ruumiin. Rob käy päivät töissä, kun taas Betty makoilee ruumiin kanssa sängyssä, mm lukien runoja hälle. Rob saa töistä potkut, jonka seurauksena Betty suuttuu ja häipyy raadon kanssa. Rob käy tappamassa huoran ja tulee kotiin tekemään itsarin, jonka seurauksena hmm...no, enpäs kerrokkaan! Elokuva loppuu ainoaan hauskaan kohtaukseen, jossa on Robin hauta, johon iskeytyy lapio ja naisen korkokenkä.

Elokuva on Jörg Buttgereitin ohjaama ja sille on yksi jatko-osa, joka on todella tylsä. Molemmissa on eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa, kaiken muun ällöttävän lisäksi. Buttgereit on ohjannut myös muutaman muun kauhun, jotka on yhtä omituisia. En suosittele herkimmille, enkä oikein muillekkaan.

Veenuksen valloittajat (1957)

20 Million Miles to Earth
ohjaus: Nathan Juran
pääosissa: William Hopper, Joan Taylor, Thomas Browne Henry

Tämä on toinen katsomani Ray Harryhausen-boksista. Uuh HELVETTI miten ihanaa! Nämä (eli tämä + eilen katsottu) on kuvattu mustavalkoisina, mutta jälkiväritetty 2000-luvulla. Aivan mahtavat värit on, melkein ku Techicoloria katsois. Dvd:llä saa valita haluuko katsoa väreissä vai ilman, mistä iso plussa.

Nyt syöksyi sukkula Veenuksesta. Sisiliaan. Astronauteista vain kaksi on hengissä ja heistäkin toinen kuolee kohta. Vedestä sukkulan lisäksi löytyy pieni vihreä pötkylä, jonka tohtori zoologi ottaa haltuunsa. Yöllä pötkylästä (huom, tunnen termit!) kuoriutuu pieni vihreä hirviö, Ymir, joka on vähän niinkuin dinosauruksen ja ihmisen väliltä. Voi olla mustan laguunin hirviön serkku. Tohtori laittaa Ymirin häkkiin, jossa tämä on aamulla kasvanut puoli metriä. Ja kohta ihmisen kokoiseksi. Silloin Ymir pääsee karkuun ja sotilaat lähtee sitä jallittamaan. Ymir saadaan lopulta kiinni ja viedään tutkittavaksi eläintarhaan. Jokin kuitenkin menee pieleen ja taas otus on karkuteillä, kunhan ensin taistelee norsua vastaan. Lopuksi käydään taistelu Colosseumilla.

8.5
IMDB 6.3

Saako mainostaa? Arvonta kirjojen ystäville. :)

Toisessa blogissa on tarjolla  helppo kysymys ja hyvä palkinto!

Borderland (2007)

(Meksiko-USA)
ohjaus: Zev Berman
pääosissa: Brian Presley, Jake Muxworthy, Rider Strong

Voitin tän dvd:nz Geek is the new black arvonnassa muutama viikko sitten. Ja tänään oli aikaa ja kärsivällisyyttä katsoa. Miinusta tämä saa Rider Strongista (Cabin Fever, Boy meets world) josta en oo ikinä tykänny. Mut hei, tää on based on real events! Muistatteko kun YLE2 esitti aikoinaan Kun elämä satuttaa -nimellä tv-elokuvia naisista ja perheistä joilla oli rankkaa, esim väkivaltaa ja sairauksia. Vakavasta aiheesta huolimatta, ne elokuvat oli loputon riemun lähde, ne oli niin paskoja. Voi, tulispa uusintana.

Kolme kaverusta, Ed, Henry ja Phil, matkustaa Meksikoon bilettämään. Ed rakastuu baarimikottareen (mikäs tuo sana nyt onkaan?) ja Phil prostituoituun. Kaverukset syövät sieniä ja käyvät huvipuistossa. Sieltä lähdettyään Phil napataan autoon ja viedään vangiksi jonnekkin maalle. Muut yrittävät selvittää tapausta, mutta poliisi ei halua asiaan osallistua. Henryä ensin ammutaan ja sitten puukotetaan hengiltä. Selviää, että Phil aiotaan uhrata oudon kultin toimesta. Ed ja baarineiti jahtaavat pahikset hengiltä.

7.5
IMDB 5.7

Don't ring the doorbell (1978)

aka The Mafu Cage
ohjaus: Karen Arthur
pääosissa: Lee Grant, Carol Kane, Will Geer

Tätä kattoessa aloin ensin miettiä, ett onko dogma-elokuvia tehty jo 70-luvulla? Nähtävästi, sillä tässä ei ole juuri missään kohti _minkäänlaista_ valaistusta. Välillä ruutu on pilkkopimeä pitkän tovin ja ei voi kuin arvailla mitä tapahtuu. Muissa kuin mustissa kohden on todella tumma ja suttuinen kuva ja mulla on jopa 80-luvulla nauhoitettuja vhs-kasetteja, joissa on parempi kuva kuin tässä dvd:ssä. En suosittele tätä ainakaan HD-hysteerikoille. Näyttelijät on ok ja varsinkin Cissy roolissaan sekoilevana aika mainio.

Elokuvassa on siskokset, Ellen ja Cissy, jotka asuvat isossa talossa. Cissyllä on TODELLA pahoja mielenterveysongelmia ja käytös on outoa ja arvaamatonta. Hälle hankitaan kaveriksi apina, jonka hän pian hakkaa hengiltä. Talolle eksyy mies, jota odottaa sama kohtalo. Kun isosisko Ellen palaa matkaltaan, pikkusisko kahlitsee hänet apinan häkkiin.

6.0
IMDB 5.3

Devil's Harvest (2003)

aka Don't go into attic
ohjaus: James Shanks
pääosissa: Brian Blessed, Julie T. Wallace, Chris John

Voi jestas mitä jöötiä. Tästä paistaa kilometrien päähän 80-luku, vaikka on tehty 2003. Enkä siis tarkoita, ett tää sijoittuis 80-luvulle! Tää on vaan samalla tavalla tavalla käpänen ja paska. Ok, on kasariaikaan tehty paljon ihanaakin, mut enimmäkseen niissä on tietty...no semmoinen kuin tässä. Tuntuu, ett oon nähny tän aiemminkin tai ainkin tuon rasittavan ponnaripään jampan, jolle suosittelisin teatterikoulua. Nää Don't go into attic ja Don't look in the basement jne nimiset pätkät vaan herättää aina mun uteliaisuuden, ett mitäs siellä onkaan? NO EI MITÄÄN.

Nuori pariskunta menee maalle tuttavan luokse kylään ja alkaa tapahtua outoja. Nainen kuulee seksin ääniä oven takaa, miehelle tartuu järvestä käteen mustaa limaa, lamppu menee itsestään rikki, pappi lupailee Jumalan suojelusta, PALJON sekavia leikkauksia...WTF? Alan ymmärtää, miksi sain tämänkin elokuvan niin halvalla. PS, paha olento on nimeltään Dagon! Mut ei SE Dagon, joten Lovecraft-fanit, älkää vaivaantuko.

0.5 (Brian Blessedistä)
IMDB 3.3

Merenpohjan hirviö (1955)

It Came from Beneath the Sea
ohjaus: Robert Gordon
pääosissa: Kenneth Tobey, Faith Domergue, Donald Curtis

Ostin ihania vanhoja scifielokuvia, Ray Harryhausen-boxin, joihin edellämainittu on siis luonut efektit stop-motion tekniikalla. Tämä on niistä ensimmäinen, jonka sain katsottua. Ihan kelpo pätkä, vaikka aina toivon, ett merihirviöitä näytettäis enemmän ja toimintaa ois voinu kans olla vähän lisää. Efektit oli ihania, meikä kun palvoo vanhoja kunnon muovailuvahapökeleitä.

Tyynellä valtamerellä sukellusvene tarttuu kiinni johonkin ja kun siitä jostain päästään irti, löytyy veneen osista mönjää. Mönjä tunnistetaan jättiläismustekalan limaksi. Mustekala hiippailee rannalla ja kiipeää Golden gate-sillalle, osittain tuhoten sen. Lopulta tottakai armeija saa otuksen räjäytettyä.

7.0
IMDB 5.8

Ricky Gervais - Science (2010)

Meikä palvoo tätä miestä. En tiedä maailmassa ketään hauskempaa. Sain viimein katsottua hänen uusimman stand up shown, Sciencen. Aiemmat on Animals (2003), Politics (2004) ja Fame (2007), joista kaksi ekaa on hysteerisen hauskoja ja Famekin ihan ok. Suosittelen näitä (varsinkin Animalsia ja Politicsia!) kuitenkin kaikille jotka haluaa nauraa ja/tai tykkää stand upista. Suosittelen myös animaatiosarjaa The Ricky Gervais show, se on tehty podcasteista, joissa on mukana ihana Karl Pilkington. Mä en nyt varsinaisesti nauranu itteeni tärviölle tämän kanssa. Ricky puhui liiankin paljon läskeistä ja itse tiedettä ei ollut nimeksikään. Ehkä katon uusiks, mut en vinguta dvditä puhki, niinku aiempien osien kanssa.

7.5
IMDB 8.2

Mörrin movie monday 8 - Lapsuuden sankarille

Movie mondayn viikon haaste tulee minulta vähän jälkijunassa, kun oon pari päivää toipunut kolmen viikon euroopan reissusta.

Mulle tämä asia on ihan selvä, ei tarvinnut kauaa miettiä. Lapsena lemppareitani oli kaikki elokuvat missä oli pörröisiä eläimiä (Musta ori, Lassie, Apinoiden planeetta...) sekä länkkärit, mutta ihan ensimmäinen elokuvamuistoni on alle 5-vuotiaana nähty Chaplinin Nykyaika vuodelta 1936. Nimenomaan tuo kohtaus, missä Chape on koneistossa pyörimässä, se oli niin ihana ja jäänyt ikiajoiksi mun verkkokalvoille. Oon vuosien aikana katsonut tän kymmeniä kertoja ja se on yksi maailman täydellisimmistä elokuvista.

Jos joku ajatusmaailmaa muuttava elokuva on mainittava, se on ehdottomasti Samuel Fullerin Valkoinen koira, joka kertoo rasismista ja jonka oon nähnyt ala-asteella, enkä oo saanu sen jälkeen katsottua. Pitäis kyllä.

Osa heinäkuun elokuvista huvitukseksi

Paha aavistus (Premonition) 2007
p. Sandra Bullock
- surkee, en tajunnu koko elokuvaa

Elämä pelissä (The Blind side) 2009
p. Sandra Bullock
- huomattavasti parempaa Bullockia, tykkäsin, vaikken itkenytkään, kiva, kun perustuu tositarinaan, ne on harvoin näin hyviä

Hot tube time machine 2010
p. John Cusack
- lopetin kesken, ei ees Cusack pelastanu

Rachel getting married 2008
p. Anne Hathaway
- ihan ok, mutta vähän pitkästytti

Adventureland 2009
p. Jesse Eisenberg
- katsoo, jos ei ole muutakaan tekemistä

New york, I love you 2009
- odotin tältä tosi paljon, koska Pariisista kertova samanlainen elokuva oli valtavan hieno, mutta vaikka tässä oli paljon hienoja näyttelijöitä ja ohjaajia, ei tulos ollut yhtään niin hyvä kuin Pariisin. Harmi.

Miss Pettigrew 2008
p. Frances McDormand
- odotin tältä liikoja, olisi voinut olla tosi hyvä.

Olen myös katsonut uudestaan mm. Sandra Bullockin (taas) Odottamattoman ehdotuksen (sikahauska!), X-men: Wolverinen (ihan ok), Night at the museum 2:n (ihan ok), Ostarin superstevarin (edelleen yhtä huono) , Never been kissedin (jee!) ja Loistavan tulevaisuuden (en todellakaan muistanut, että tää oli näin tylsistyttävä, kelasin läpi).

PS. En muista, kerroinko, kun katsoin joskus inhoamani Adam Sandlerin Funny Peoplen, se oli aika hyvä. Tai siis onhan Sandlerilla hyviä leffoja kuten Wedding singer, muttei noin muuten oo kovin hyvä näyttelijä.

PS2. Mörrin iloksi katsoin alkuperäisen Hairspraynkin yhtenä päivänä taas, oli kreisii!

PS3. Ja nyt tuli mieleeni se surkein IKINÄ näkemäni kreisikomedia tai melkein vika vaan elokuva eli MISS MARCH.

Mörrin movie monday 7 - Gone but not forgotten

Movie mondayn edellisviikon kysymys on vielä vastaamatta (oli vaikea!) mut tämän päivitän Amsterdamista. Terkkui täältä, vettä sataa!

Mulle ehdottomasti suurin guru on Charlie Chaplin, mut koska se on niin ilmiselvä valinta, niin kirjoitan toisesta rakkaudestani, Vincent Pricesta (1911-1993). Myös Peter Sellers ois kelvannut tähän.
Vaikka tämä mies on ihan uskomaton pökkelö, olen silti rakastunut hänen elokuviinsa ja tyyliinsä. Elokuvista suosikkini ovat Pit and the pendulum (1961), Theatre of blood (1963) ja Witchfinder general (1968) ja hänen tunnetuin elokuvansa lienee Saksikäsi Edward ja voi helv miks en saa sitä linkitettyä!!? No, tiedätte kaikki elokuvan. Ihana ukkeli ja hassut viikset!

Itse ilkimys (2010)

Despicable Me
ohjaus: Pierre Coffin, Chris Renaud
pääosissa: Steve Carell, Jason Segel, Russell Brand, Julie Andrews

Tässä oli meillyttävän näköiset hahmot, siitä tykkäsin. Siis pahis, sen kätyrit (varsinkin!) ja jopa lapset. Liian monessa uudessa on ärsyttävä animointi (esim Tangled) ettei niitä tee edes mieli katsoa. Multa meni täysin ohi Russell Brandin rooli tässä, joten pitää katsastaa uudestaan asap.

Superrikollinen Gru haluaa varastaa kuun. Hän joutuu tehtävää varten adoptoimaan kolme orpotyttöä ja muuttuu heidän myötään hyvikseksi. Kuuta varastaessa Gru joutuu taistelemaan naapurin pahista Vectoria vastaan.

8.0
IMDB 7.5